Oulun kaupungin opetuslautakunnan kokouksessa 11.5.2005 käytiin
keskustelua tiedoksiannosta, jossa todettiin, että
mobiilioppimisympäristö-projekti (MOOP) saa kaupungin ja lääninhallituksen
rahoitusta. Keskustelussa tuotiin esiin erilaisia näkökantoja opetuksen ja
teknologian yhteensovittamista ja uusien, uraauurtavien
teknologiaprojektien tärkeydestä. Myös kriittisiä mielipiteitä esitettiin
tällaisten projektien rahoittamisesta.

Kun seuraa julkista keskustelua teknologiasta, alkaa tuntua siltä, että
asiat, joista ei tavallinen ihminen paljoa tiedä, yleensä saavat
katukielessä vain kahdensorttisen leiman: ne ovat joko humpuukia tai
parasta sitten valmiiksi siivutetun leivän. On hyvin inhimillistä, että
asiat värittyvät tavoilla, jotka valitettavasti eivät ole kovin
faktuaalisia.

Miten sitten ymmärrämme teknologian ja opetuksen välisen suhteen?
Epäilemättä opetus on ollut aiemmin - ja tulee olemaan tulevaisuudessakin
- erilaisten teknologisten välineiden hyödyntämistä. Näin on ollut aina
kirjoitus- ja kirjapainotaidon keksimisestä nykyaikaiseen sähköiseen
tiedonkulkuun asti. Merkillepantava asia tekniikan historiassa on
kuitenkin se, että monet merkittävät keksinnöt ovat olleet yksittäisten
ihmisten oivalluksia ja tiettyjen tarpeiden inspiroimia. Ne ovat siis
olleet lähestymistavoiltaan ihmiskeskeisiä.

Nykymaailmassa kaupalliset keksinnöt ovat suuryritysvetoisia. Tulospaineen
alla teknologia kehitetään keskivertoihmisen tarpeisiin. Mutta tuo
keskivertoihminen on kuvitteellinen yksilö, jonka oletetaan edustavan
parhaiten kohderyhmää. Tässä vaiheessa, kun tekniikan käyttäjä - siis
tavallinen ihminen - on markkinointiosastolla normitettu
keskivertokäyttäjäksi, voidaan syystä kysyä: Onko tekniikan kehityksen
lähestymistapa muuttunut? Keiden näkökulmista uutta teknologiaa
kehitetään? Onko teknologian itsetarkoitus aina tuottaa jotain uutta, jota
ei vielä ole naapurivaltioilla/naapurifirmoilla/naapurin sedällä? Ilmiö
tunnetaan "teknologiahypenä" ja se heijastaa hyvin nyky-yhteiskuntamme
kilpailukykyajattelua.

Sen määrittämiseksi, kuinka hyvin kilpailukykyajattelu istuu
pedagogiikkaan ja opetuksen kehittämiseen, tarvitsemme lisää puolueetonta
tutkimusta. MOOP-projektilla, joka sai myös Millennium-tunnustuspalkinnon,
on toivottavasti potentiaalia uudistaa opetusta. Kuitenkin tällaisten
julkisella rahoituksella toteutettavien tutkimus- ja
tuotekehitysprojektien tulisi herättää keskustelua siitä, onko julkinen
raha ollenkaan se, jolla ne pitäisi rahoittaa.

Topi Kanerva
Opetuslautakunnan jäsen