mediakontrolli: rahan vai sanan vapautta? luentorunko From WordNet (r) 2.0: medium n 1: a means or instrumentality for storing or communicating information 1. journalistiikkaa - lehdistön tehtävä osana länsimaista demokraattista koneistoa - median vastuu yhteiskunnallisesta järjestyksestä - objektiivisuus vs. subjektiivisuus 2. tiedotuksen evoluutio kylmän sodan aikakaudesta uusmedian valtakuntaan - aiemmin propaganda oli valtioitten pääasiallinen kontrollin väline - nyt propaganda on lähes hävinnyt länsimaista, tilalle tullut kaupallisuuteen perustuva rahan kontrolli - propaganda "sivistyy" indoktrinaatioksi; lisää tehokkuutta vaikuttamiseen 3. sähköisten medioiden kehitys 1920-luvulta 1990-luvulle asti - ensin oli radio, ensimmäinen media, jota propagandakoneisto saattoi tehokkaasti ja samanaikaisesti (reaaliaikaisesti) hyödyntää - 50-luku: teknologian kehitys ja kaupallistaminen tuovat ihmisten koteihin television. uudet visuaaliset aseet indoktrinaatioon - 90-luku: uudet, sähköisten tietoverkkojen mahdollistavat mediat alkavat muotoutua; world wide web haastaa tiedon lähteenä perinteiset sanomalehdet, television, kirjastot... interaktiivinen kontentti kiehtoo (tai lupaus siitä) 4. 2000-luvun mediaseksikkyys - jo 80-luvun kerskakulutusvuosina oli tärkeämpää, miltä juttu vaikutti kuin mitä se oli ("hip and cool"), mutta vasta vuosi 2000 näyttää ihmisille yhteiskuntaluokasta riippumatta, millaista on olla cool. - ilmeisesti myös informaation pitää olla seksikästä, jotta uusmedia-aikakauden kuluttajat voisivat potentiaalisesti kiinnostua siitä - informaationtarve vs. informaatioelämäntyyli 5. teknologia on ihmiskehon jatke - uudet teknologiat ovat olemassa laajemmassa kontekstissa vain ihminen-tietokone -liittymän kautta. miten tämä vaikuttaa median vastaanottamiseen? - jos teknologia on ihmiskehon jatke, kuten Marshall McLuhan maalailee, sitten nykyinen informaatioteknologia saa ihmisen kompastelemaan kuin kaksi vasenta jalkaa. 6. mediakontrolli - orwell oli optimisti - yritysfuusiot, vallan konsentroituminen - poltiikan ideologien merkityksen hiipuminen (lukuunottamatta kapitalismi/kommunismi -vastaanasettelua) - valtiot, hallitukset luovuttavat pala palalta valtaansa mediasta rahamaailmalle 7. uuden teknologian aiheuttama metamorfoosi tulevaisuuden medialle - laajat, verkottuneet tietokannat ja niiden tehokas hyväksikäyttö - hakukoneet (keskitetyt ja hajautetut) 1. Modernille, länsimaiselle yhteiskunnalle on ominaista mantra sananvapaudesta, siitä mainitaan eurooppalaisten valtioiden perustuslaissa ja erityisesti koko USA:n perustuslaki nojaa siihen. Näillä laeilla glorifioidaan lehdistön tehtävä demokratian olennaisena välineenä ja pyritään lailla varmistamaan sen tehokas, objektiivinen toiminta. Journalistiikan oppikirjoissa todetaan lyhyesti pari olennaista ideaa koko tiedotusopista: ensinnäkin, objektivismia ei oikeasti ole olemassakaan, toisekseen, tiedotuksen tehtävänä on muodostaa kansalaisten maailmankuva, ja sellaisessa muodossa se on myös moraalisesti ja eettisesti vastuussa tästä prosessista. Tarkastellaan vaikkapa sanojen määritelmää itsessänsä, aloittamalla sanojen atomeista, symboleista. Itse sana 'symbolon' on kreikkaa, ja se on alunperin tarkoittanut kahtia hajotettua esinettä. Tämän vuoksi kaikki kommunikaatiosysteemit ovat duaalisia, kahden äänen omaavia. Tällaisessa systeemissä on aina sekä puhuja että kuulija, joiden väliset relaatiot voi myös kääntää dynaamisesti toisinpäin. Symbolonin särkeminen edustaa kahtiajakoa ihmisen tajunnassa itsessään - tietoisuus ja minuus ovat kaksi eri asiaa. Toisaalta ne voivat kuitenkin samanaikaisesti merkitä toisiaan tai linkkautua toisiinsa. Tietyllä lailla lehdistö on aina ollut vastuussa julkaisemistaan artikkeleista. Kukaan ei vielä 60-luvun amerikassa olisi voinut kuvitella, että jos esimerkiksi valtion turvallisuudelle arkaluontoisia asioita olisi päässyt lehdistön käsiin, kukaan edes puoliksi järjissään oleva lehtimies voisi niitä moraalisista syistä julkaista, vaikka kuinka haluaisi olla sananvapauden kannalla ja pitää yllä "kansan täytyy tietää" -asennetta. 2000-luvulle tultuamme olemme kulkeneet tämän tien toiseen päähän: moraali täytyy suorastaan kirjoittaa uusiksi, jotta arvoisa lehdistö voisi mahdollisimman pitkälle toteuttaa "kansan täytyy tietää" -kutsumustaan. 2. Toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa ihmisten mieliä hallitsi ilmiö, jota kutsuttiin propagandaksi. Käyttämällä hyväkseen joukkomediaa eri kansojen johtajat ja heitä lähinnä olevat piirit kykenivät sumentamaan massojen logiikan ja kääntämään ihmiset ajattelemaan mustavalkoisesti naapureistaan. Epäilemättä, tämän ansiosta ihmisillä on hyvin negatiivinen mielikuva propagandasta. Lieneekö tämä ollut niitä tekijöitä, jotka vauhdittivat median yksityistämistä ja kaupallistamista Euroopassakin 70-luvun lopulta lähtien? Kun kaikki valtion kontrolloima samaistettiin propagandaan, on helppo ymmärtää kaupallisten radio- ja televisiokanavien suosio. Jostain syystä ihmiset ovat vasta tämän vuosituhannen puolella alkaneet havahtua unestaan ja huomata, miten media keskittyy yksiin käsiin, vaikka esimerkiksi herra Berlusconi omisti Italian tv-kanavista kolme jo vuonna 1984. 4. Nyt eletään 2000-lukua, sitä voi yrittää kieltää, mutta sitä on enää hankala muuttaa. Jollain lailla ajan henki on muuttunut radikaalisti 80-luvulta, nyt vallitsee viestinnässä täysin erilainen laissez-faire kuin vielä 80-luvun lopulla. Ehkäpä kansalaisista on tullut niin kriittisiä kuluttajia, että media joutuu kehittämään vastakeinoja, kun on huomattu, että kuluttajiin ei uppoa enää samat hymyilevät kasvot, jotka markkinoivat menestyksekkäästi tarpeettomia tuotteita vielä 50-luvulla. Evoluutiobiologiassa koevoluutioteoria ennustaa, että tällainen kilpailu - tunnetaan myös käsitteellä "evolutiivinen asevarustelu" - voi jatkua hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen, kunnes uusia aseita ei enää keksitä. Nykyään nämä käytettävät aseet ovat niitä, jotka täyttävät nk. mediaseksikkyyden kriteerit. Uutinen tai artikkeli ei voi olla kuluttajan mielestä kiinnostava, ei ainakaan lukemiseen tuhlatun ajan arvoinen, jos siinä ei ole edes pientä ripausta mediaseksikkyyttä mukana. Koko termin alkuperää hämmästellessään on hyvä tehdä sellainen huomio, että jos mainostettavassa tuotteessa ei ole oikeasti mitään hyvää, se saadaan silti myytyä - seksillä. Sama pätee uutiseen ja artikkeliin, tosin tällöin taustalla myyvä seksi on muovattu joksikin aivan erilaiseksi konseptiksi, mutta ilmeisesti kykenee herättämään samantyyppisiä tuntemuksia. Mainosmaailmassa taas olennaisinta on, että kuluttajien brändifetissi on pysynyt voimissaan, ellei suorastaan voimistunut ja muuttanut kokonaan muotoaan. Perinteisesti merkki on koettu asiaksi, joka huokuu myös sellaisia konkreettisia arvoja kuin tuotteen laatua. Nykypäivän merkki on transformoitu brändiksi, joka välittää lähinnä elämäntapaan ja parempaan elämiseen liittyviä arvoja. Tuotteeseen itseensä liittyvät arvot ovat kuin varkain joutuneet romukoppaan. 7. Hakukoneet hallitsevat tapaa, joilla ihmiset käyttävät internettiä 2000-luvulla. Hajanaisista tiedonmurusista kerätyt kappaleet tyydyttävät ihmisten tiedonhakutarpeet tänä päivänä, mutta tulevaisuudessa pystytään hakemaan myös strukturoidumpaa tietoa, tarkoin kriteerein. Tällöin hakukoneiden kontrolli ihmisiin (hakukoneet, tai -firmat tietyllä tavalla "omistavat" sen tiedon, jota ne esittävät kuluttajille) tulee kasvamaan entisestään. Hakukoneet ovat ihmisten tiedonlähteenä näin keskeisessä asemassa lähinnä siksi, että niiden oletetaan olevan jollain lailla puolueettomia. Kun tarjotaan sisällön sijasta palvelua, ne vaikuttavat neutraaleilta välikäsiltä. Mutta ovatko nämä välikädet oikeasti neutraaleja? Kysymykseen voi vastata salaliittoteorioiden lisäksi myös tarkastelemalla hakukoneiden teknistä toteutusta. Steve Steinberg kuvaili niitä asioita, joita ei normaalin käyttäjän tarvitse tietää hakukoneista ("Seek and Ye Shall Find (Maybe)", Wired4.05 [05/1996], 108). Steinbergin ensimmäinen löydös oli, että palveluntarjoajat pitävät hakualgoritminsa salaisina (ibid., 175). Koska kyseessä olevat firmat ovat yksityisiä yrityksiä ja nämä kyseiset algoritmit luonnehditaan niiden tuotanto-omaisuudeksi (suorastaan kilpailueduksi), kilpailu pitää ennen kaikkea pitää kaukana; vain hyvin yleisluontoista tietoa annetaan yleisölle, yksityiskohdat säilyvät sen mustan laatikon syövereissä, joka tavallisen kuluttajan webbihaut tuottaa.